Noniin. Tulee nyt viimein juttua Thanksgiving-viikonlopusta. Nimesin viikonlopun "my first-time weekendiksi":

• ensimmäistä kertaa Edmontonissa

• eka Thanksgiving Day

• ekan kerran maailman suurimmassa ostoskeskuksessa

• ensimmäistä kertaa kurpitsapiirakkaa ja sushia

Perjantai 7.10.

Torstaiyönä ei taas tullu uni jostain syystä ja lopulta menin nukkumaan vasta neljältä. Aamulla oli herätys puol yhdeksältä, mut eipä tehny yhtään tiukkaa, kun olin ihan täpinöissäni tästä Edmontoniin matkasta. Vähän ennen kahtatoista päästiin lopulta tien päälle. Meitä oli yhteensä viis, minä, Natalie ja Jerms, ja sitten samalla kyydillä tuli myös Natalien kaveri Britney ja sen kämppis Jenna. Matka kesti yhteensä yli viis tuntia, mut se meni kyl aika äkkiä kun jauhettiin siinä kaikkea mahdollista. Viimesen tunnin matkasta olinkin sitte unten mailla, kun alko vähän väsy painamaan siinä vaiheessa...

Lopulta vähän ennen viittä Jerms kaarsi Natalien kodin pihaan. Tää on tällanen asuntoalue Edmontonin keskukstan ulkopuolella. Kaikki talot on toistaan hienompia (ainakin mun mielestä...), että kyseessä ei oo mikään ihan vähävaraisimpien ihmisten asuinalue. Tää Natalien perheenkin talo on kolmikerroksinen ja tääl on kyl tilaa ihan hulluna.

Tapasin Natalien isän Frankin ja sitten myös siskon, Lauren. Vaikuttaa tosi mukavilta molemmat. Ja Frank oli heti innossaan kyselemässä, että mistä päin Suomea oon kotosin ja niin pois päin. Hänen omat vanhemmat on alunperin Saksasta lähtösin ja on muuttanu sit tänne Kanadaan jossain vaiheessa. Natalien sisko, Laure, oli opiskelemassa taidekoulussa Lontoossa ja se on tullu takasi kotiin suunnilleen kuukausi sitte. Se on ihan ihastunu Suomeen ja haluais ehdottomasti tulla käymään siellä joskus. Itse asiassa Nataliekin sano, että haluais Eurooppaan reissaamaan ja ne on sit vissiin suunnitellu matkaa siskonsa kanssa ens kesäksi. Joten saapa nähdä jos ne vaikka tulee ens kesänä käymään :)

Heitettiin tavarat tänne kämpille ja sen jälkeen lähdettiin kattomaan Natalien ja Lauran äitiä. Hänellä on joku sairaus, joka on tyypillinen just tässä Albertan osavaltiossa ja sen takia hän on asuu sellasessa hoitokodissa. Käytiin olemassa siellä ja sen jälkeen tehtiin pieni ajelukierros ja käytiin vuokraamassa pari leffaa. Nyt illalla katottiin toinen leffoista, joka oli sellanen tositapahtumiin perustuva kauhuleffa, ja ihan tosi pelottava. No jospa sitä sais kuitenki nukuttua... kello lähestyy jo yhtä, tarkotus oli mennä nukkumaan jo aikaa sitten, mut sain sit viel yhden puhelun Suomesta ja piti siinä höpöttää aikansa, niin meni sit se pahin väsymys ohi. Niin muuten, se oli jo vuorossaan jo kolmas suomenkielinen puhelu tänään – ihan ennenkuulumatonta! :D

No mutta, nyt pitäis tosiaan yrittää nukkua. Aamulla pitäis herätä jo hyvissä ajoin, yhdeksältä lähdetään jonkin sortin torille, jossa paikalliset maanviljelijät ja muut yrittäjät kauppaa omia juttujaan. Sen jälkeen mennään sinne maailman suurimpaan ostoskeskukseen West Ediin ja illasta ei olekaan viel tietoa. Mut innolla odotan huomista päivää..!!!

 

Lauantai 8.10.

Yhdeksältä aamulla hypättiin autoon Frankin ja Natalien kans ja suunnattiin torille. Tai no, se paikka oli sisällä ja jonkin sortin kauppahalli ja siel oli paikalliset viljelijät ja muut myymässä omia tuotteitaan. Natalie osteli vihanneksia ja hedelmiä, minä löysin itelleni helmet :)

Torilta suunnattiin paikalliseen leipomoon. Siellä oli toinen toistaan herkullisemman näkösiä leivonnaisia. Sieltä Natalie nappas mukaan muffisin ja minä juustocroissantin. Siinä sitten naposteltiin auringon paisteessa.

Natalie ostaa kurkkua


Herkkuja auringonpaisteessa :)

Seuraavaksi suunnattiin ruokakauppaan ostamaan lisää ruokaa ja Natalie osti perinteisen kalkkunan. Se oli "vain" vaivaset seittemän kiloa... Ruokakaupan jälkeen mentiin käymään vielä Chinese Superstoressa, josta nimensä mukaan löytyy kaikkea mahdollisia kiinalaisia ruokajuttuja. Se oli sellanen kauppa, missä piti hipeltää kaikkea mielenkiintosta ja ennennäkemätöntä.

Tämän ruokarallin jälkeen käytiin kääntymässä Nataliella ja viemässä kaikki tavara sinne. Sitten otettiiin suunta maailman suurimpaan ostoskeskukseen, West Edmonton Mall:iin. Se oli ihan hullu paikka! Lukemattomien kauppojen lisäksi sieltä löytyy luistelukaukalo, vesipuisto, huvipuisto vuoristoratoineen ja on kaikkia mahdollisia peli- ja leikkihalleja. Ite en kerenny näkemään ku kaks ensimmäistä, kun meillä oli vaan kaks tuntia aikaa olla siellä ja siinä ajassa ei kerenny nähdä ku murto-osan siitä paikasta. Siitä huolimatta siltä kierrokselta tarttu mukaan housut ja kengät :) Ainiin ja sit käytiin kans syömässä sellaset perinteiset täytetyt voileivät. Paikka ei ollu kuitenkaan Subway, mut joku vastaava paikka kuiteski... Ja jos oisin tienny et regular-koon leipä on niin jumalattoman iso, niin oisin pysytelly ihan suosiolla junior-koossa..!

West Edmonton Mall. Minä & Jerms ja taustalla luistelukaukalo.


Tekiskö mieli uimaan?




Flamingoja, olkaa hyvät.

Viiden aikaan oltiin takasi "kotona" ja melkeen saman tien Natalie ja Jerms lähti, kun niillä oli tuplatreffit joidenki kavereiden kans. Niinpä minä ja Laure päätettiin hakea ruokaa japanilaista ja kattoa leffaa. Söin sitten elämäni ensimmäisen kerran sushia! Vähänkö se oli hyvää! Meillä oli kasvis- ja rapusushia ja sitten jälkkäriksi jotain makeeta riisihässäkkää sellasen taikinan sisällä. Namnam.

Just kun elokuva oli loppusuoralla, niin Natalie ja Jerms tuli syömästä. Siinä ilta löpistiin ja kateltiin Natalien lapsuuskuvia. Kaikki oli tosi väsyneitä kiireisen päivän jälkeen, niinpä me suunnattiinkin siitä vähitellen nukkumaan.

Sunnuntai 9.10.

Puoli kahdeltatoista lähdettiin ajamaan Natalien mummon farmille, jonne matka kesti suunnilleen puoli tuntia. Kun päästiin perille, niin siellä oli Natalien mummo, täti ja setä ja serkkuja... Natalien mummon on alunperin Saksasta kotosin ja kyseli innossaan kaikkia kysymyksiä Suomesta. Ja kertoi myös aina halunneensa päästä käymään Helsingissä. Siinä aikamme juteltiin ja istuskeltiin ja yhdeltä alettiin syömään. Ruokana oli oman farmin kanaa, perunamuusia ja vihanneksia. Sit oli Natalien tädin leipomia sämpylöitä, jotka oli ihan älyttömän hyviä! Jäliruoaksi oli perinteisesti kurpitsapiirakkaa, jota en ollu syöny koskaa ennen. Se maistu ihan piparkakulle ja joululle! Tosi hyvää. Mutta että maha olis varmasti täynnä niin jälkkäriksi piti maistella vielä lisäksi omenapiirakkaa, juusto-kurpitsapiirakkaa ja jäätelökakkua. Huhhuh.

Ruoan jälkeen lähdettin pihalle vähän kävelemään. Käytiin kiertelemässä siellä farmilla, jossa oli kanoja, sikoja ja lehmiä. Niin ja kissoja ja kani. Kun mentiin takas sisälle, niin istuskeltiin ja jutskailtiin joku tunteroinen ja sitten lähdettiin ajamaan takasin kaupunkiin. Kun päästiin takasin "kotiin", niin kaikki oli tosi väsyneitä. Minä suuntasinkin päikkäreille. Tarkotus oli ottaa puolen tunnin torkut, mut se sit vähän venähti, kun kulu toinen puoli tuntia, että pääs ylös sieltä sängystä. Sit lopulta kun sai vääntäydyttyä ylös, niin ei meinannu herätä millään. Puoli iltaa menin aivan ku jonkun asteisessa horroksessa. Illalla oli tarkotus lähteä leffaan, mutta kaikki oli niin väsyneitä, että ei lopulta jaksettu lähteä minnekään.

Natalien pikkuveli David ja pupu


Laure, minä ja Natalie. Takana näkyy Natalien sedän talo.


Minä, Natalie ja Frank. Takana Natalien mummon talo.

Minä, Natalie ja Jerms

Ilta meni löhötessä ja telkkaria kattoessa. Natalien kans suunniteltiin iltakävelyä, mut se sit jäi sille suunnittelun asteelle. Jerms halus vielä syömään hampurilaista sillon illalla ja niinpä mentiin käymään vielä Mäkkärillä. Oikeesti kun sitä poikaa kattoon, niin ei ikinä uskois sitä ruoan määrää minkä se syö. Ja silti on niin hoikka. On se niin vääryys.

Kun tultiin takas, niin siitä lähdettiin sit pikkuhiljaa nukkumaan.

Maanantai 10.10.

Olin laittanu kellonki herättämään, mutta heräilin itsekseni joskus kymmenen aikaan aamulla. Kävin pyörähtämässä keittiössä juomassa ja sit suuntasin suihkuun. Koko talossa leiju herkullinen tuoksu. Frank oli noussu aikasten aamulla ja laittanu kalkkunan uuniin. Eli lisää syömistä tiedossa...

Suihkun jälkeen pakkailin tavarat kasaan ja hipsin yläkertaan, josko voisin jotenkin auttaa ruoanlaitossa. Mut ei siinä oikeen ollu mitä tehdä ja niinpä sit tyydyin vaan odottamaan. Yhden aikaan alettiin sitten syömään. Ruokana oli tosiaan kalkkunaa, perunamuusia, sellasta kalkkunalle tarkotettua täytettä, jota tosin ei ollu laitettu sinne sisälle, sit oli porkkanoita ja sellasta toisenlaista oranssia muusia. Oiskohan se tehty bataateista, en oo ihan varma, mut hyvää se oli! Jälkkäriksi oli taas kurpitsapiirakkaa vaniljajäätelön kera. Namnam. Tuli syötyä taas enemmän kun ois tarvinnu.

Siinä sit vetkuiltiin muutama tunti ja neljältä Brittney ja Jenna tuli Natalielle, ne tuli samlla kyydillä takasin tänne Lethbridgeen. Siinä sit sanottiin heiheit ja kovasti kiittelin Frankia et sain viettää viikonlopun heidän luonaan. Siinä sitten pakkauduttiin autoon ja kotimatka alko. Edessä oli taas viis tuntia autossa istumista ja täytyy kyl sanoa, et välillä matka tuntu tosi pitkältä. Kerran pysähdyttiin Calgaryssä, kun Jerms halus syömään. Mä en ymmärrä. Ite olin siinä vaiheessä vielä niin täynnä, et ei mitään järkeä. Mut Jerms halus välttämättä päästä käymään sellasessa paikassa kun Harvey's kun se on sen lempparipaikka, eikä sitä oo täällä Lethbridgessä. Siitä sitten jatkettiin matkaa vielä parisen tuntia. Vähän yhdeksän jälkeen kaarrettiin takasin tohon asuntolan pihaan.

Sellanen viikonloppu! Oli kyl mukavaa. Vähän harmittaa, että ite Edmontonin ydinkeskustaa ei kerenny näkemään, eikä hirveesti muutakaan kun oltiin koko ajan menossa johonkin suuntaan, mutta ei se haittaa :)
Oli tää nyt kuiteski miljoona kertaa parempi vaihtoehto, kuin se että ois viettäny viikonlopun yksinään täällä kämpillä!