Kuten sanotaan, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten niitä täällä sitten riittää. Naiset ja herrat, olkaatte hyvät!

Eli meidän matka alkoi talvisesta Calgarysta. Linja-autoasemalta ostettiin kymmenen päivän bussiliput. Suunnitelma oli tässä vaiheessa suunnilleen seuraavanlainen: illalla bussilla Vancouveriin ja Seattlessa mennään varmaan käymään. No ja niinhän me sitten tehtiin.


Seuraavana päivänä oltiinkin sitten Vancouverissa. Vietiin hostellille kamat, käytiin suihkussa ja suunnistettiin kaupungille. Ensimmäisenä mentiin Chinatowniin, joka alkaa kivenheiton päästä hostellilta. Päivä meni kivasti kaupunkia kierrellessä.


Seuraava aamu alkoi tarmokkaasti. Aamukahvit vähän lipsahti... ...


Päivä kierreltiin jälleen kaupungilla ja iltapäivällä mentiin takaisin hostellille. Nettiin tutkimaan linkkariaikatauluja ja todettiin, että taitaakin tie viedä sitten vähän pidemmälle. Päätettiin, että matka jatkuu alkuillasta, määränpäänä Seattle.

Tässä kuvassa on hostellin yks ihan sairaan kiva työntekijä. Sunnuntaina kun se näki meidät ekakerran, niin se tuli samantien halaileen, että mahtavaa kun tulit takas. Tämä oli siis sama hostelli, jossa olin uutenavuotena :D


Seattleen saavuttiin aamuyöllä yhdeltä, ilman mitään tietoa minkäänlaisesta majoituksesta. Tutkailtiin aseman infotaulua, suhteellisen tuloksetta. Ja muutenkin suunnistaminen ilman suuntaa Seattlen yöhön vähän arvelutti. Alettiin jutskailen yhden nuoren tytön ja pojan kanssa ja saatiin selville, että tyttö, muistaakseni nimeltään Isabel, oli saanut luvan jäädä asemalle yöksi, koska hän jatkoi matkaansa heti aamun ensimmäisellä bussilla. Poika kertoi, että oli tullut ryöstetyksi aivan aseman edessä. Siinä vaiheessa mentiin kysymään töissä olevalta mieheltä, jos mekin saataisiin jäädä asemalle yöksi. Saatiinhan me.

No siinä kahden jälkeen alettiin suunnittelemaan nukkumista einiinmukavilla-penkeillä. Aseman mies vannotti meitä olemaan aukomatta ovia/menemään ulos, koska siinä tapauksessa asema olisi samantien täynnä jotain ammuttuja ja kodittomia. Joo, voit olla varma ettei mennä ovia aukomaan.

Aamukuudelta samainen mies herätteli meidät. Aamu ei valjennut kovinkaan iloisesti. Heti ovien auettua asemalle tuli hillittömästi itkien suunnilleen meidän ikäinen tyttö. Ilman housuja, ryöstettynä ja raiskattuna. Siinä vaiheessa oltiin kiitollisia, ettei lähdetty yöllä harhaileen minnekään.

Ajateltiin odottaa, että päivä valkenee kunnolla ja käytettiin aika tehokkaasti pieneen virkistäytymiseen ja kaunistautumiseen(?). Sitten oltiinkin valmiita Seattlen valloittamiseen.


"Ihanainen" aamiainen Mäkkärillä. Yöks.

Päätettiin lähteä tutustumaan Seattlen kuuluisuuteen, Space Needleen.
Korkeutta huimat 187m.


Huimat oli näkymät. Harmi vaan, että ilma oli kovin sumuinen, niin kaupungin taustalla näkyvät vuoret eivät näkyneet.


Space Needlen jälkeen suunnattiin Seattlen kuuluisalle torille.


Päivällä jatkettiin matkaa Portlandiin, jossa käytiin vähän shoppailemassa ja pöljäilemässä.


Suomen kodittomat RY kokoontuu Portlandin linja-autoasemalla. Meistä oli niin naurettavaa, kun matkan edetessä noita mustia roskasäkin näköisiä pussukoita kertyi aina vain lisää ja lisää. Illalla taas bussiin ja edessä oli pitkä matka San Franciscoon.


Ensimmäisiä näkymiä: Golden Gate


San Franciscon pilvenpiirtäjiä.


San Franciscoon saavuttua, etsittiin yks hostelli ja saatiin tehtyä ihan hyvä diili. Viidellä dollarilla per nenä saatiin käydä suihkussa ja sit ne säilytti meidän kamoja sen päivän ajan, koska illalla jatkettiin taas matkaa. Ei ollu aikaa kuivata hiuksia saati mitään muutakaan, joten hehkeenä suunnattiin kaupunkiin. Päivi oli aurinkolasien onnellinen omistaja - omat levis käsiin just viis minuuttia aikasemmin. Prkl.


Päivi ja iso sydän :D
Puisto aivan ydinkeskustassa.


Ihan kuin olisin nähnyt tuollaisen joskus jossain...???


Hui, kun on isoja taloja!!!


Löydettiin nätti puisto, jossa istuskeltiin tovi.


Illalla suunnattiin takaisin San Franciscon bussiasemalle ja edessä oli perinteinen vaatteidenvaihto-sessio ennen bussiin istumista. Päivä päivältä tavarat levis samaa kyytiä, mitä meidän epätoivo kasvo niiden kans. Joka päivä, kun kaivaa tavarat rinkasta ulos ja änkeää takasin, niin eihän ne kohta meinaa mahtua sinne enää ollenkaan. Niin, ja vielä kaiken lisäksi San Franciscossa oli Old Navy, ja sieltä kun pitää aina ostaa jotain... ...


Edessä oli jälleen suunnilleen puolen vuorokauden bussimatka, päämääränä Los Angeles. Enkelten kaupungin bussiasema oli aika epämääränen paikka, ja laukustaan sai pitää hyvää huolta. Kodittomia ja kerjäläisiä vilisi joka puolella. Ja välillä rehellisesti sanottuna se kusen ja paskan haju oli aika oksettavaa. Sinä aamuna oltiin suhteellisen väsyneitä ja haluttiin vaan päästä nopeesti pois sieltä asemalta. Päivi oli fiksuna tyttönä napannu San Franciscon hostellista meille sellasen hostellioppaan, josta sitte rimpauteltiin varmaan kuuteen eri hostelliin. Lopulta päästiin päätökseen hostellista ja tätä päästöstä paljon edesauttoi se, että hostellille oli ilmainen noutopalvelu mistä tahansa LA:sta. Sitten vaan pihalle odottamaan taksia.

Hostelli sijaitsi noin puolentunnin ajomatkan päässä ihan ydinkeskustasta. Matkan varrella saatiin ihailla levittäytyvää kaupunkia ja keskustaa aamuauringon sarastuksessa.


Ajomatkan jälkeen saavutiin Adventurer hostellille ja ensivaikutelma oli oikeen mukava. Tässäpä muutama otos.






Ja nämä huoneethan oli meille täydellistä luksusta kaiken sen bussissa istumisen jälkeen...! Tätä ennen oltiin siis vietetty yksi yö hostellissa Vancouverissa. Tämän paikan hintakaan ei nyt ollu mikään aivan mahdoton, 35 dollaria yhdeltä per yö. Ja sitten siihen hintaan sisältyi vaikka mitä muuta. Aamulla ilmaiset kahvit muffissin kera, iltapäivällä kahvia, teetä ja keksejä, jonka jälkeen sai sellaisella kupongilla shampanjaa. Ja kuuden aikaan sai sitten ilmaista ruokaa, sekä kaiken lisäksi joka päivä oli ilmainen kuljetus Venice Beachille/läheiseen ostoskeskukseen. Niin ja vielä tämän kaiken lisäksi hostellin baarissa myytiin drinksuja ihan sopuhintaan, dollarilla sai olutta, viiniä ja margaritoja :D


Ensiksi suunnattiin nälkäisenä aamiaiselle, jonka jälkeen pikapikaa suihkuun, jotta kerettiin kahdeltatoista lähtevään bussiin. Edessä siis päivä Venice Beachilla!!!


Tytöt ja palmut.


Kaunista.


Neiti kesäheinä :)


Tässäpä onkin sitten kunnon Baywatch-meininki. Menomatkalla bussissa tapasimme Willin Australiasta ja Nickin Englannista. Niinpä sitten neljästään hengailtiin se koko päivä. Rakastuttiin ihan kokonaan Venice Beachiin. Sielta löyty jos jonkinlaista putiikkia ja katutaiteilijaa.


Muun muassa tällaiseen "hienoon" t-paitaan törmäsin ja mietin että pitäiskö ostaa isukille ja pistää postiin. Mutta sitten ajattelin, et ei se sitä kuitenkaan pitäis kun korkeintaan omalla takapihalla :-/


Maisemaa Kalifornian auringon alla!


Samaisena iltana eksyttiin hostellin baariin istuskelemaan ja tavattiin vielä lisää ihmisiä. Eli vasemmalta, minä ja sitten Tim, Nick ja Eve (Tim ja Eve on sisaruksia ja ne on USA:sta Wisconsinsta), edessä Päivi ja Norm Japanista. Kuvan otti Darren, joka on myös Englannista.


Seuraavana päivänä lähdettiin kaikki porukalla Hollywoodiin. Julkimoita ei nähty, mutta jos jonkinlaisia katutaiteilijoita tuli vastaan. Minä pääsin melkein Johnny Deppin käsivarsille :D


Päivi ja Nick


Illalla lähdettiin Santa Monicaan baarikierrokselle. Ensimmäisenä suunnattiin erääseen irkkubaariin kuuntelemeen livebändiä. Oli hyvä bändi ja hauskaa riitti! Mukana menossa oli myös Timin ja Even isä Mike. Eli vasemmalta Eve, Mike, Tim, minä, Darren ja Norm.


Lauantaina oli tarkoitus lähteä kotiin, mutta lopulta sain Päivin ylipuhuttua jäämään vielä yhdeksi yöksi. Eihän ne nyt koulussa suutu vaikka pari päivää missaa...? :D
Lauantaina oli tarkoitus lähteä Universal Studiolle, mutta edelleen tuntemattomasta syystä päädyttiin kuitenkin uudestaan Venice Beachille. Ilma oli tällä kertaa viileämpi, mutta tunnelma hyvä siitä huolimatta.


Lauantai-iltana oltiin oikeen tällingeissä ja uudet mekot päällä. Niin, mekot. Tarkoituksena oli suunnata Hollywoodiin jonnekin klubille, mutta lähdön hetkellä päätin, että en lähdekään. Muut meni minä jäin. Istuskelin sitten siellä hostellin baarissa illan. Kaverit tuli takaisin puoli kolmen aikaan ja ilmeisesti en ollut hirveästi menettänyt. Mitä sen, että en pääse sanomaan, että olin baarissa Hollywoodissa.

Ensinnäkin klubin pääsymaksu oli ollut 25dollaria ja drinksut keskimäärin 10 dollaria. Päivin sanojen mukaan paikan naisilla ei ollut juuri rihmankiertämää päällä ja kuulemma kauttaaltaan oli kaikilla silikoonitissit. Heh. Tervetuloa Hollywoodiin! :D


Viimeisiä räpsyjä sunnuntailta. Norm ja Nick pelaa biljardia.


Norm ja minä.


Meidän kotimatkahan ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Alunperin oli tarkoitus lähteä bussilla kolmen aikaan iltapäivällä, mutta lähtö hostellista jotenkin kummasti venyi ja venyi. No lähdettiin kuitenkin, mutta siinä vaiheessa, kun pääsimme paikallisliikenteen bussiterminaaliin tajuttiin, ettei kyllä millään ilveellä keretä siihen bussiin. Niinpä kaarrettiin taksilla takaisin hostellille :D

Heitettiin kamat päiväksi Darrenin huoneeseen ja hengailtiin sitten siellä hostellilla päivä. Illalla lähdettiin sitten hyvissä ajoin sinne paikallisliikenteen asemalle, mutta todettiin jälleen, että kellon on aika paljon. Katsottiin järkeväksi otta taksi bussiasemalle, jotta keretään. Bussiaseman tiskillä oli aivan ääliö mies, joka kertoi meille, että ei voida mennä sitä reittiä kotiin, mitä oli alunperin suunniteltu. Ja ilouutinen oli se, että meidän pitää istua koko matka takaisin Vancouveriin ja sieltä sitten takaisin Lethbridgeen. Jei.

No, ei muuta kun bussiin ja kahden ja puolen päivän matka häämötti edessäpäin. Leipää nassuun ja jaksaa taas matkustaa.


Maisemat oli jylhät Kalliovuorilla. Kuva ei tee ollenkaan oikeutta näille vuorille.
Matka jatkui tutuilla asemilla pysähdellen. Seattlessa oli jälleen sama mies töissä ja hän muisti meidät ja tervehti iloisesti. Kerrottiin siitä, mitä meille sanottiin LA:ssa ja toinen mies kertoi, että kyllä se meidän alkuperäinen reitti olisi onnistunut. No jättekiva. Se oli vähän myöhäistä kuulla Seattlessa. Mutta siinä vaiheessa oltiin jo niin väsyneitä, että eipä juuri jaksettu kun huvittuneena hymyillä koko asialle. Seattlessa vähän jänskätti nousta bussiin, sillä meidän liput meni vanhaksi maanatai-iltana. Mutta eipä niitä kukaan alkanut niin tarkasti syynämään ja niinpä niitä näyteltiin edelleen vielä tiistainakin :D


Matka jatkui kotia kohti ja meidän oli tarkoitus vaihtaa bussia noin kaksi tuntia ennen Lethbridgeä. Mutta kuinkas sitten kävikään? No ei me tietenkään mitään herätystä laitettu, mikä se sellainen on? Nukuttiin sitten sikeästi onnemme ohi ja minä sitten heräsin 45 minuuttia liian myöhässä. Oltiin juuri pysähdyksissä jossain kyläpahasessa ja jäätiin sitten sinne. Tavarat oli kyllä menneet oikeaan osoitteeseen, sillä niissä oli laput, jotka kertoi, että määränpäänä on Lethbridge. Aseman nainen kertoi, että seuraava bussi meidän suuntaan lähtee joskus yli kahden tunnin päästä.

Hetken aikaa pyörittiin neuvottomina, koska ei oltu enää siitäkään varma, että päästäänkö bussiin, sillä meidän passit olivat jo vanhenneet. Siinä vaiheessa liftaaminen tuntui loistoidealta. Lopulta ei nyt ihan liftailtu mutta mentiin viereiseille huoltsikalle kyselemään satunnaisilta ihmisiltä, että minne ovat menossa. Alkoi menemään jo vähän epätoivoseksi, kunnes siirrytiin taas pihalle tähystelemään. "Oikeasta" suunnasta kaarsi huoltoaseman pihaan asuntoauto ja menin sitte koputtelemaan ikkunaan. Autolla matkusti vanhempi pariskunta, joka heltyi ottamaan meidät sitten kyytiin.

"...viimeiset viisi kilometriä on aina pitkä niin..."


Tässä vaiheessa maisematkin olivat jo muuttuneet tutun tasaisiksi. Ilma vaan vähän järkytti. Oli satanut lunta ja pakkasta oli suunnilleen 20 astetta. Hrrrr...


Niinpä tämä kyseinen pariskunta heitti meidät keskustan bussiasemalle, jossa tavaratkin oli jopa tallella. Siitä vielä paikallisbussilla kymmenen minuutin matka kampukselle. Keskiviikkoaamuna rähjäisinä raahauduttiin kotiin. Hyvällä mielellä ja monta kokemusta rikkaampana!!! :D

Ja nyt ihmiset!!! Vähän kiinnostelee, että ketä kaikkia täällä käy, vai käykä ketään. Joten nimenhuuto kommenttilaatikkoon! Hip!